Tänään treenattiin taas lauantaiseen tapaan renksun hallilla. Edi aloitti markkerin opettelulla. On me tätä joskus viime talvena tehty, mutta onneksi otin tämän ihan erikseen. Alkuun Edi ei ollenkaan muistanut koko juttua. Hassu koira. Edille tuntuisi luonnollisemmalta ottaa markkeri suuhun, kuin koskettaa sitä tassulla. Tehtiin aika monta toistoa peräkkäin. Osa onnistuneita ja osassa Edi meni vähän markkerille päin ja jäi tuijottelemaan, että josko jo tästä saisi palkkaa. No palkkaa ei tippunut ,ellei markkeria tassulla koskettanut, joten aikansa aina välillä muuta kokeiltuaan Emppu nöyrtyi ja rupesi pelaamaan markkerileikkiä minun säännöilläni.  Markkerin treenauksen jälkeen siirsin sen ruutuun ja aloitettiin ruudun treenaaminen. Aika monta hyvää toistoa saatiin, mutta rehellisyyden nimissä tuli niitä huonojakin. Huonoissa Edi ei mennyt suoraan ruutuun vaan teki joko jonkin ihme kiemuran hallissa ennen ruutuun menoa tai meni sinne pätkissä. Pätkissä menossa jatkoi kuitenkin matkaa merkille itse ilman erillistä käskyä. Yhdellä kerralla sai älyn väläyksen ja nappasi merkin suuhunsa ruudusta ja lähti kiikuttamaan sitä minulle ennenkuin ehdin sanoa mitään. Onneksi tuli niitä onnistumisiakin, joten ihan hyvä fiilis tästä kokonaisuutena kuitenkin jäi. Seuraavaksi seuraamisen kontaktin pitoa ja liikkeelle lähtöjä. Ediksi tosi tosi hyviä ja suukin pysyi kiinni ainakin 95 prosenttisesti. Mahtavaa Emppuli! Tarkoitus oli vielä ottaa tunnaria parilla kapulalla, mutta tuosta seuraamisen harjoittelusta jäi niin hyvä fiilis, että päätinkin leikkiä hetken ja lopettaa treenit hyvillä mielin.

Alvinin suunnitelmaan kuului ruudun opettelu, noudon pysyminen ja luovuttaminen sekä jäävien suoruus. No toisin taas kävi, en voi käsittää kuinka vaikeaa muka kolmen liikkeen muistaminen voi olla. Ei ole kovin hyödyllistä kotona treenejä suunnitella, jos sitten omalla suoritus vuorollaan ei edes kolmea liikettä muista . Onneksi kynä ja paperi on keksitty, joten eiköhän tämä taas tästä. Ruudun harjoittelu meni kivasti ihan ekasta kerrasta saakka. Tehtiin aika monta toistoa markkerilla, jotka oli ok. Loppuun päätin kokeilla vähän pidemmaltä matkalta niin, että Tiina vei ruutuun lelun. Nämä eivät olleet ollenkaan niin hyviä, kuin markkerin kanssa tehdyt. Ekalla kerralla Alvinen paineli suoraan Tiinan luo, tokalla Tiina oli ruudun takan, jolloin Alvinen meni hyvin ruutuun. Kolmannella kerralla Tiina vei lelun, mutta palasi meidän luo ennen ruutuun lähettämistä. Alvinen meni kyllä ruutuun, mutta selvästi se liikkelle lähtiessään pohti, että pitääkö hänen nyt mennä tuonne eteenpäin ruutuun vai Tiina luokse. Seuraavaksi sitten noudon luovutusta niin, että kapula vaan aseteltiin vähän matkan päähän koirasta ja pyydettiin sitä tuomaan. Tämä oli alkuun pienelle vaikeaa.  Alvin oli selkeesti epävarma pitääkö kapula toisaan hakea vai onko tänä vaan taas jotain outoa perusasennon harjoittelua. Seuraavaksi treenattiin noutoon lähtöjä niin, että pidin heittäessä Alvinia pannasta kiinni, mutta pari sekunttia ennen käskyä irroitin otteeni. Jee, hyvin lähti hakemaan. Tiinan kehoituksesta kokeilin lähettää kokonaan ilman kiinni pitämistä. Wautsi sehän toimi, tähän oli hyvä lopettaa noudon treenaus tällä kertaa. Leikin Alvinin kanssa tässä välissä hetken ja ihan totaalisesti unohdin noiden jäävien harjoittelun. Itseasiassa olin jo päättänyt, että tämä riitti Alvinille tällä erään, mutta mutta .... piti sitten taas saada oikein hyvä idea, jospa vielä vähän seuraamista. Taisi olla meidän huonointa seuraamista koskaan, kontakti ei pysynyt ollenkaan ja koira oli vähän kuutamolla koko ajan. Onneksi tajusin lopettaa suht heti pienen onnistuneen pätkän jälkeen. Millähän sen oppis, että vaikka kuinka tulis se mahtava idea sen jälkeen, kun on jo tavallaan treenit lopettanut, niin malttais säästää sen treenaamisen seuraavalle kerralle. Mekin tavallisesti treenataan se n. 4 kertaa viikossa, joten ihan älyttömän pitkäksi aikaa sen idean toteuttamista ei  edes tarvitsisi lykätä.

Treenien lopuksi tehtiin porukalla paikallaoloja. Kummatkin pojat onnistuivat  näissä ihan ok.