Aloitettiin luoksepäästävyydellä, joka oli tosi hyvä. Paikallaolossa vain Alvin ja Kaapo. Aika ei varmaan ollut kuin 1,5 minuuttia, mutta itse paikallaolo ok.

Ja ei muuta kuin seuraamisen kimppuun. Jokunen päivä tässä menikin mietiskellessä mikä on mennyt vikaan tuon seuraamisen suhteen ja tulin siihen tulokseen, että mahtaisko vika olla omassa vartalonkäytössä.

Pyysin Mariaa katsomaan olisko seuraaminen yhtään parempaa, kun tosiaan keskityn omaan liikkumiseeni ja muistan tuijotella vaikka taivaalle sen koiran sijasta.  Maria naksutteli hyvästä seuraamisesta ja uskomatonta ihan, kuin mitään huonoa seuraamisjuttua ei olisi ollutkaan. Kokeilin vielä pari liikkeestä seisomista ilman käsiapua, nää meni myös ihan ok.

Aivan mahtava treeni, noiden parin kolmen edellisen huonon treenin jälkeen.

Treenien jälkeen Edi pääsi taas Katin kanssa tekemään agilityä. Aina vaan paremmalta näyttää heidän yhdessä tekeminen. Kepit meni varmaan paremmin kuin koskaan.

Myös Alvin pääsi Katin kanssa agility-harkkoihin. Alvin ei vielä tähän mennessä ollut hypännyt vissiin yhtään hyppyä maxi korkeudesta ja vähän epäilin, että suostuuko hyppäämäänkään. No, ei heikkoakaan ja Kati sain Alvinin tekemään tosi nättejä sylikäännöksiä ja muitakin ohjauksia. Ihan ei Alvinilla ole samanlaista paloa agilityyn kuin Edillä, mutta Alvinille tuo liikkuminen on niin vaivatonta, että vauhtia niillä taitaa olla melkein saman verran. Kiitos taas kerran Kati!