Eilen koulutusten jälkeen jäin vielä Alvinin kanssa työstämään paikallaoloa.

Eka paikallaolo ok. Tokassa päätin vähän vaikeuttaa ja jätin Alvinin muiden luo. Myös Meg oli siinä lähellä. Itse paikalla makuussa vähän ääntelyä, mutta hyvin pysyi. Tämän jälkeen ne vaikeudet sitten alkoi. Mä en oikeen koskaan ole osannut opettaa A:ll "vapaana liikkeiden välillä" - käskyä, sillä vapaa - käskyn ja lelun saatuaan Alvin todella ajattelee olevansa vapaa. Vapaa siis tyyliin koskaan ikinä enään ei tarvii totella yhtäkään käskyä ja voi vapaasti mennä härkkimään muita jne.  Niinhän siinä sitten kävi, että vapautuksen jälkeen Alvin päätti mennä moikkaamaan Megiä sekä muita treenikamuja, ei siinä edes auttaneet yhteenääneen lausutut voimasanatkaan. Kolinapurkin napakka helistely tuotti toivotun tuloksen ja päästiin jatkamaan treenejä.

Jätin Alvinin istumaan parin metrin päähän ja Marko yritti ensin houkutella Alvinin pois paikaltaan ja lopuksi maahan. Lisättiin häiriöksi Meg tekemään luoksetuloja Alvinin sivulla ja lopuksi vielä Alvinia kohti minun selän takana. Nyt toimi tosi hienosti Alvin oli tosi rauhallisen oloinen ja keskittynyt, eikä todellakaan mennyt halpaan. Mahtavaa! Sama harjoitus vielä maaten. Meni melkein yhtä hyvin, tosin Marko sai kerran Alvinin istumaan käskystään.

Jatkettiin vielä häiriö paikallaoloa, jätettiin Oilin kanssa Alvin ja Meg paikalla makuuseen. Jokusen ajan jälkeen Oili vapautti Megin luokseen. Tarkoituksena siis oli harjoitella sitä, jos joku koira lähtee kokeessa paikalla makuusta omille teilleen. Aivan mahtavasti Alvin hanskasi tilanteen, se jotenkin aina haistaa nään vartavasten rakennetut tilanteet, eikä tee niissä virheitä.

Palkkasin hillitysti ja VAPAUTIN ja tästähän se riemu taas repesi. Alvinilla meni silmän räpäyksessä tuo "hieno juttu, siis ei enään koskaan tarvii totella" - moodi päälle. Tällä kertaa vaan Markolla sattui olemaan kolinapurkki käsissään, joten aikas ärhäkät lähdöt pikku poikanen sai.

Tehtiin vielä vauhti luoksetulo, sen verran kolausta loukattu ylpeys oli saannut, että luoksetulon tarvittiin toinen käsky. Leikin vielä hetken Alvinin kanssa ja sen jälkeen en viennytkään sitä heti autoon vaan se sai jäädä kuuntelmaan meidän jutustelua vielä ainakin vartiksi. Tuona aikana Alvin ei enään ollut näkevinäänkään Megiä, eikä oikeastaan muitakaan, istui vain selkä mehin päin. Nyt vaan pidetään peukkuja, että tuo yksi kerta riittäisi estämään hetkittäisen kuuroutumisen ja sen tuomat lieveilmiöt.